Ruotsin reissu: Osa 2

No niin. Nyt seuraa reportaasia SM14-näyttelyn kääpiöhamstereista näin suomalaisen tuomarin ja harrastajan näkökulmasta. Näyttelyhän oli ainoastaan kääpiöhamstereille. En itseasiassa nähnyt yhtäkään syyrialaista päivän aikana. Ulkomuotoluokan kääpiöitä oli lähes 100 ja arvostelin ne kaikki. Kuvista ei valitettavasti tullut niin hyviä kuin olisin toivonut, eikä kuvaamiseen ollut liikaa aikaakaan, mutta tässä kuitenkin joitain kuviakin.

Arvostelin englanniksi ja sihteeri käänsi arvostelun ruotsiksi arvostelukaavakkeelle. Arvostelusysteemi oli nopeampi suomalaiseen verrattuna. Kommentit eläimestä annettiin kuitenkin samaan tapaan "osa-alueittain". Eläimille annettiin arvosanaksi 1,2 tai 3. Lisäksi sertin sai antaa samalla, kun eläin oli pöydällä, mikä oli vähän vaikeaa. Jaoinkin osan serteistä vähän jälkijunassa :) Viimeisenä joka lajista palkittiin 3 parasta.

Ruusukepöytää..

Näyttelyyn oli ilmoitettu ainoastaan yksi kiinankääpiöhamsteri. Tämä oli normaalin värinen uros. Se ei ollut erityisen hyvä, eikä huonokaan, suomalaisittain sellainen MH-tasoinen.

Roborovskeja oli paikalla neljä: Kaksi normaalia, normaali täplikäs ja mustasilmäinen valkoinen. Ne olivat melko samanlaisia keskenään, taisivat olla sukua toisilleen. Niillä oli melko hyvät tyypit ja päät, mutta väreissä ja turkeissa oli vielä parantamisen varaa. Niiden paras ominaisuus oli eittämättä luonne. Ne olivat todella rauhallisia ja pysyivät boxin kannella vaivatta.

Talvikoita oli 44 kovaparia. Taso ei ollut ihan niin korkea, kuin olin odottanut. Kuvailisin sitä melko vaihtelevaksi: Hyvät eläimet olivat vähintääkin Suomen parhaimmiston veroisia. Suurimmaksi yksittäiseksi ongelmaksi kuvailisin niiden tyyppiä. Varsinkin urokset olisivät melkein kaikki saaneet olla maskuliinisempia. Palkitsin viisi talvikkoa sertillä. Näistä kaksi oli normaaleja, yksi safiiri ja kaksi helmiäissafiiria.

Talvikkojen parhaimmistoa. Ihanan sininen safiiri <3

Campbelleiden luokka oli tasoltaan näyttelyn korkein. Niitä oli 38kpl ja annoin niistä yhdeksälle sertin. Erityisesti mieleen jäivät hyvät normaalit, joita ei nykyään paljon Suomessa näe. Normaalien lisäksi paikalla oli mustia, sinisiä ja suklaita täplillä ja ilman. Ihan uutena kokemuksena itselleni arvostelin myös muutaman tummanharmaan.

Campbellien parhaimmistoa. Sininen argente sijoittui toiseksi. Kuvan normaali oli joko ensimmäinen tai kolmas. En ole varma, kumpi niistä on kuvassa.