Tuomarin pöydän takaa: Ulkomuotoluokan roborovskit

Sain vihdon jatkettua tätä juttusarjaa. Aloitan lajista, josta koen että minulla on ehkä vähiten sanottavaa. Robojen nykytilanne on se, että ne ovat vähän "lamassa". Niitä on näyttelyissä siis melko vähän, eikä tasokaan päätä huimaa, mutta toisaalta eivät ne niin huonojakaan ole kuin harrastusinnokkuudesta voisi olettaa, Oma kokemukseni roboista rajoittuu pitkälti tuomarointeihin, tosin on minulla niitä joskus, ehkä noin 10 vuotta sitten ollut ja yksi valmistui muotovalioksikin. Pari poikuettakin taisi tällöin syntyä, mutta varsinaisesti en siis ole koskaan näitä kasvattanut.

Robothan ovat siitä mielenkiintoinen laji, että ne herättävät tuomareissa (itseni mukaanlukien) aina jonkunasteista arvostelujännitystä. Robot ovat usein hieman vaikeasti käsiteltäviä, eikä niitä uskalla pitää avokämmenellä. Nykyään robojen luonteet vaihtelevat todella paljon: Osa yksilöistä olisi arvosteltavissa avokämmenellä, mutta osa taas yrittää hypätä lattialle heti, kun boxin kannen avaa. Itse arvostelenkin robon yleensä päällisin puolin boxissa ja otan sen vasta sitten käteen tunnusteltavaksi.

Robon tyypin tulisi olla kuulamainen, ilman vyötäröä tai kaulaa. Tämä toteutuu hyvin vaihtelevasti. Yleisin vika robon tyypissä on pisaran mallinen muoto eli takapainoisuus. Eli hartioiden pitäisi olla näillä eläimillä voimakkaammat. Mielestäni robon hartioiden ja takapuolen tulisi olla ikäänkuin yhtä leveät/voimakkaat ja pään asettua kauniisti kroppaan ilman kaulaa. Roboilla on myös todella yleistä, että eläin "kulahtaa" jo hyvinkin nuorena ja monet eläimet ovatkin parhaimmillaan parin kuukauden ikäisinä. Ihan viime aikoina olen kuitenkin nähnyt ihan suhteellisen edustavan näköisiä iäkkäämpiäkin eläimiä eli ilmeisesti tähän on ainakin jossain määrin pyritty jalostuksella vaikuttamaan.

Turkin tulisi olla lyhyt ja tiheä ja antaa villainen vaikutelma. Tämä on mielestäni pidemmän aikaa ollut niin sanotusti "hieman hakusessa". Parhailla roboilla turkki voi olla siedettävä tiheydeltään, mutta yleensä se on kaikilla aivan liian pitkä ja siten laadultaan ikäänkuin löysä. Toki roboilta ei vaaditakaan erityisen jäntevää turkkia vaan enemmänkin villavaa vaikutelmaa. Roboilla on myös muita hamsterilajeja enemmän taipumusta kaljuihin kohtiin esimerkiksi vatsassa ja rinnan alueella ja turkki on helposti muutoinkin hieman epätasainen. Yleensä tutkin turkin laatua robolla pepun päältä, jossa turkin kunto on paras. Vatsasta ja niskasta tarkastelen turkkia pintapuolisemmin.

Pään tulisi olla lyhyt ja leveä ja kuonon pyöreä. Korvien pienet, pyöreät ja leveälle asettuneet. Robon pää on useimmiten vähintäänkin pitkähkö, joskin ihan kivoja päitäkin löytyy. Itse pidän ehkä varsinaista pään muotoa tärkeämpänä, sitä, miten se asettuu eläimen kroppaan. Osalla roboista on mielestäni ikäänkuin turhan iso ja ulkoneva pää, joilloin näin pieni eläin näyttää olevan ikäänkuin pelkkää päätä. Siis mielummin vaikka pidempikin pää, jos se sopii eläimen tyyppiin ja kokonaisuuteen. Korvat ovat lähes poikkeuksetta nykytilanteessa joko suuret tai mahdottoman suuret:) ja vaihtelevasti asettuneet.

Väreissä ja kuvioissa näkyy tällä hetkellä se, että kuviollisia on sekoitettu jalostuksessa värimerkkisiin väreihin ja tämä on aiheuttanut sen, että kyljissä oleva selkä ja vatsavärin raja on noussut ylöspäin kyljissä. Tämä näkyy yleensä pahiten eläimen etuosassa yläselän kohdalla, mutta yleensä sen voi havaita myös pepun päältä. Itse olenkin viime aikoina pitänyt parhaimpina eläimiä näyttelyissä olleista laikukkaita, toki muitakin ole palkinnut. Värien laadukkuudessa on suurta vaihtelua. Kuitenkin esimerkiksi normaaleilla yleensä löytyy sitä oikeaa punertavaa sävyä, vaikkakin kokonaisuus usein valitettavan haaleaksi jääkin. Roboilla myös herkästi ilmeisesti karvanvaihdoista johtuen tulee väriin epätasaisuutta ja läikikkyyttä muita lajeja helpommin.

Kommentit

  1. Kiitosta tästä, tuli hyvään saumaan tämä artikkeli kun näitä juttuja mietiskelin yksi päivä :)

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoisia ajatuksia! :) Brittituomari Susan Washbrook piti lähes roborovskeille pakollisena, että niillä on leveästi asettuneet takajalat ja hieman taaksepäin levenevä vartalo. Itse suosin standardimukaista kuulamaisuutta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti