tiistai 15. joulukuuta 2015

Niin ysärii: Vuodet 1997-98

Minulla ei paljon ole viime aikoina ollut aikaa/jaksamista kirjoittaa blogia, mutta nyt sairaspäivän "kunniaksi" saa juttusarja jatkoa. Nämä vuodet olivat sellaista aikaa jolloin alkuinnostus hamsteriharrastukseen oli suurimmillaan ja aikaa tuli käytettyä paljon yhdistystoimintaan ja myös kaveruussuhteet toisiin kasvattajiin/harrastajiin olivat tiiviitä. Pidin välivuotta opinnoista vuonna 1997 ja -98 aloitin sitten sairaanhoitajaopinnot.

Aloitin usean vuoden pestin SHY:n hallituksessa vuonna 1997. Meillä oli tiivis hallitus ja näiltä ajoilta on jäänyt mieleen erityisesti Niina, Piia, Essi, Tuija ja Linda, joiden kanssa tuli hallituksessa istuttua. Essillä oli Itäkeskuksessä eläinkauppa, jonka alakerrassa (ja yläkerrassa) tuli aikaa vietettyä runsain mitoin niin virallisten kokousten kun täysin epävirallisenkin ajanvieton merkeissä. Vuonna 1998 olin myös Jyrsijäliiton hallituksessa ja toimin sihteerinä. Eläinkaupan alakerrassa olleista eläimistä on myös jäänyt jokunen mieleen. Itselläni ei vielä tällöin ollut syyrialaisia, eikä montaa campsyäkään, koska niille ei yksinkertaisesti ollut tilaa äidin/poikaystävän luona tai opiskelija-asunnossa.

Esittelytekstini poskipussissa 1/1997

Ensimmäiseen campbellipoikueeseeni oli 1996 marraskuussa syntynyt Alex-niminen albiino campbelli, joka voitti BIS:n vermon näyttelyssä 1997. Alex menestyi muissakin näyttelyissä keräten hyvin pisteitä ja luokkavoittoja. Nykysysteemeillä se olisi varmasti valmistunut muotovalioksi. Onnistuin myös saamaan muilta kasvattajilta kauniita eläimiä. Ruotsista Rintalan Paulan tuomana tullut albiino cb naaras Floria Of Covington Cross sai kaksi sertiä ja oli ROP ja VSP. Se valitettavasti kuoli alle puolivuotiaana mahdollisesti diabetekseen. Essiltä saamani albiino uros JV98 GG98 Jay Hawker sai niin ikään kaksi sertia ollen 2x ROP ja kerran VSP..

Näihin aikoihin campbelleille alkoi nopealla tahdilla tulla uusia värejä. Tähän asti siis oli saatavana vain normaalia, argentea, albiinoa ja täplikkäitä. Musta väri tehtiin tiettävästi geenitekniikan avulla laboratoriossa Hollannissa. Mustan värin ilmaantuminen alkoi sitten tuottaa sinistä ja muita mustan sukuisia värejä hyvinkin nopealla tahdilla. Itse innostuin myös mustista ja hankin ensimmäisten joukossa kolme Hollannista tuotua laboratorioeläintä, joiden korvat oli merkattu niiden tunnistamiseksi. Harmi, ettei näiltä ajoilta ole kuvia noista eläimistä.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Mustasta ja hopeoitumisesta

Standardikomitean kokouksen alla ja muutenkin olen viime aikoina miettinyt mm. hopeoitumista. Hopeoituminenhan on mustansukuisten campbellien värin vaalenemista iän myötä niin, että ne muuttuvat jopa lähes valkoisiksi. Se, onko hopeioituminen aina sidoksissa mustaan ja voiko sitä ylipäätään edes jalostaa kokonaan pois, on hyvä kysymys. Itse kuitenkin alan olla mielestäni nyt aika lähellä tätä tavoitetta vuosien systemaattisen mustan värin jalostamisen ansiosta. Käytännössä kuitenkin musta hopeoituu lähes aina jossain määrin.

Alla olevissa kuvissa on E-poikueeni naaraita eri ikäisinä. Ylimmissä kuvissa ne ovat noin 10kk ikäisiä ja alemmissa 1-2 kk ikäisiä. Mielestäni mielenkiintoisinta tässä on se, että väri vaikuttaisi pikemminkin tummenevan ja syventyvän aikaa myöten. Pimeästä vuodenajasta johtuen kuvat piti ottaa salamalla ja musta valitettavasti kiiltelee kuvissa, mutta varsinkin tuo ylimmän kuvan eläin on aivan puhtaan musta ilman minkäänlaista hopeoitumista. Sen sijaan luovutusikäisenä ja 2kk kuvissa on selkeästi juovaa erotettavissa, eikä väri muutenkaan ole täysin puhdas.

10kk


10kk


2kk

1kk
Mielenkiintoista siis nähdä, miten nämä vielä kehittyvät ja alkaako väri kuitenkin jossain vaiheessa vaalentua..

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Yksittäiskuvat luovutusiässä kemia-poikue

Tässä vielä yksittäiskuvat kemia-poikueesta luovutusiässä. Elektrofiili lähtikin jo eilen omaan kotiin. Kotiin tästä on jäämässä ainakin Protolyytti ja Aldehydi. Lisäksi mahdollisesti yksi normaali uroksista. Uroksia on vielä vapaana ja lisäksi tuo creme vkkk naaras lemmikiksi.
Peppermint´s Elektrofiili, normaali valkonauhainen uros
Peppermint's Katalyytti, normaali vn uros
Peppermint's Isomeeri, creme vkkk naaras
 Peppermint´s  Orbitaali, creme? uros
 Peppermint´s Amiini, normaali vkkk naaras
 Peppermint´s  Protolyytti, normaali vkkk naaras
Peppermint´s Aldehydi, normaali kk naaras
Peppermint's Protolyytti, normaali uros

Peppermint´s Nukleofiili, normaali uros

Peppermint´s Inhibiittori, normaali uros

torstai 22. lokakuuta 2015

Lyhytkarvaisen hamsterin poikasia

 Hamsulaa on viime aikoina siunattu poikasonnella oikein olan takaa kun Tarinan Takuuhamsu pyöräytti 11 poikasta. Isänä näille on Peppermint´s Trivial Pursuit. Ihan kaikkiei kuitenkaan mennyt putkeen sillä poikueeseen syntyi kaksi poikasta, jotka näyttävät lähinnä cremeiltä ja tämähän ei keltaisen värin kasvattajalla todellakaan kuulu käsikirjoitukseen. Uroksen kohdalla voisi vielä tuudittautua siihen, että kyse on kuitenkin jollain ilveella keltaisesta, jolla ei vaan vielä näy merkkejä tai tikkausta, mutta toinen näistä crememäisistä on naaras, eikä yhdistelmästä voi syntyä keltaista naarasta.. Creme voi tulla hyvinkin pitkältä sukutaulusta ja taas nähdään resessiivisten geenien voima..
 Tässä kotiin jäävä aivan ihana normaali valkokirjokilpikonna naaras.

Näille poikasille tarvittaisiin nyt lemmikki- ja näyttelykoteja. Lemmikkiominaisuuksiin tämä värihässäkkä ei siis vaikuta mitenkään ja etenkin nuo normaalit urokset vaikuttavat myös kelpo näyttelykavereita. Tämä poikue on jotenkin vienyt sydämeni ja pitäisin itse kaikki, jos vaan voisin. Jos voisit antaa kodin jollekkin näistä söpölaisistä, niin heitäpä mua sähköpostilla saija.kukkohovi@gmail.com

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Pienten jalkojen tepsutusta

Kesän poikastaukoon nyt ohi. Syksyn ensimmäiset poikaset syntyivät mustalle campbellinaaraalle, Peppermint´s Emendille. Näiden poikasten isänä on normaali uros Peppermint´s Diapam. Poikueessa on yksi normaali, yksi opal ja kolme mustaa (umborousta?). Jotain tästä poikueesta tulee varmaan myyntinkin, mutta en osaa vielä sanoa mitä. Myös toinen campsypariskunta on yhdistetty ja siihen odotetaan kivoja täplikkäitä.


 Melskettä alkaa olla myös syrkkirintamalla. Tarinan Takuuhamsulla on nimittäin ainakin 10 poikasta, jotka täyttävät tänään viikon. Takuuhamsu on lyhytkarvainen normaali. Poikueen isä on Peppermint´s Trivial Pursuit, joka on lyhytkarvainen keltainen valkonauhainen. Geneettisesti siis kaikki poikueen naaraat ovat kilpikonnia tai valkokirjokilpikonnia. Urokset sen sijaan keltaisia tai normaaleja nauhalla tai ilman. Olen pari kertaa päässyt kurkistamaan pesään ja näyttäisi jopa siltä, että nämä arviot poikasten väreistä pitäisivät paikkansa, eikä esimerkiksi mustaa näyttäisi syntyneen.

Syrkkipoikasille tarvitaan runsaasti koteja, joten ota yhteyttä jos haaveilet omasta lemmikistä. Poikue näyttää tällä hetkellä ihanan kirjavalta eli kuviollisia löytyy. Jopa valkokirjokilpikonnia näyttäisi olevan ehkä jopa 3 kappaletta. Nämä ovat tosin vielä alustavia arvioita ja periaatteessa vielä on mahdollista, että poikasia karsiutuu. Palailen tähän poikueeseen heti, kun uskallan/saan otettua kuvia näistä poikasista.

tiistai 25. elokuuta 2015

Lomahiljaisuus

Blogi on kärsinyt viime aikoina oikean elämän aiheuttamasta hiljaisuudesta :) Olemme olleet lomamatkalla ja hieroneet asuntokauppoja. En edes lupaa, että tilanne ihan lähiaikoina korjaantuisi, varsinkaan jos asuntokaupat toteutuvat ja pääsemme muuttamaan, mutta hamsulassa on piakkoin luvassa pientä poikasbuumia joka tapauksessa. Yhdistelmistä lisää piakkoin.

Nyt odotamme tänä viikonloppuna pidettävää Sastamalan näyttelyä, joka päättää samalla loman. Itse jatkan siellä syyrialaisten ulkomuototuomarikoulutusta ja teen harjoitusarvostelun pitkäkarvaisille. Näkemisiin siellä!

Vähän kissa-asiaakin on luvassa. Osku on nimittäin mukana Primacatin #fiksuvaihto -kampanjassa ja testaa uusia ruokia. Tällaisen paketin saimme sieltä. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, miten nuo Oskulle maistuvat.


perjantai 31. heinäkuuta 2015

Täpläkaverit ja vauvakuume

Peppermint´s Instanyl. Musta valkonauhainen täplikäs naaras.
 Viimeisimpiin campbellipoikueisiin on kieltämättä syntynyt ihan mukavia yksilöitä. Varsinkin täplikkäisiin olen tyytyväinen. Myös luonteet näillä on todella mukavat. Voi kaapata vaikka suoraan pesästä käteen ilman pelkoa hampaista. Nämä ovat näitä kasvattajan tähtihetkiä <3
Peppermint´s Influvac. Musta valkonauhainen naaras. Tästä voisin vielä luopuakin, jos joku haluaa omakseen.

Peppermint´s Granocyte. Samppanja täplikäs naaras. Ensimmäinen väriään hamsulassamme.
Näitä on nyt tullut kotona ihasteltua. Alkaa nimittäin pikkuhiljaa olemaan hamsuvauvakuumetta kesätauon jatkuessa. Kesälomamme on tänä vuonna elokuussa, enkä ole viitsinyt ennen sitä laittaa hamsuvauvoja alulle. Heti loman jälkeen yhdistän pari campbelliparia ja myös syrkkipoikasia laitetaan tilaukseen elokuun lopulla/syyskuussa. Kirjoittelen tarkemmin yhdistelmistä lähemmin. Loppukesän suunnitelmiin kuuluu myös hamsterinäyttely Sastamalassa 29.8.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Campbellikasvatusta käsittelevä artikkelini

Kirjoitin tämän artikkelin Veeran pyynnöstä hamsterit.net:iin, mutta julkaisempa tämän nyt myös täällä, kun kerran tuli kirjoitettua :)

Venäjänkääpiöhamsteri campbellien suosio on lähtenyt jälleen nousuun hetkellisen lamaannuksen jälkeen. Toivon kovasti, että suuntaus jatkuisi. Campbellitiedolle on tällä hetkellä siis tilausta. Kirjoitan tämän artikkelin enemmänkin oman kokemukseni, kuin tiedonhakujen tai tutkitun tiedon pohjalta.

Campbellit ovat mielestäni ikään kuin ”kääpiömaailman syyrialaisia”. Niillä on lukuisia eri väri- ja kuviomuunnoksia ja eri turkkimuunnoksiakin on olemassa. Myös campbellin tyyppi on samankaltainen kuin syyrialaisilla siinä mielessä, että ihannehamsteria pidetään rotevana ja ikään kuin karhumaisena. Campbelleiltä löytyy syyrialaisten tapaan värimerkkisiä, yksivärisiä ja kuviollisia värimuunnoksia. Campbellien ja syyrialaisten värit on nimetty osin samoin, osin taas totaalisen erilaisin periaattein. Esimerkiksi keltainen campbelli on geneettisesti aivan eri väri kuin syyrialaisten keltainen, eikä siis periydy X-kromosomissa. Samankaltaisesti on molemmilla lajeilla nimetty esimerkiksi musta ja sen sukulaisvärit suklaa ja sininen.

Muihin kääpiöihin verrattuna myös campbellivärien genetiikka vaatii enemmän opiskelua ja omaksumista. Periaatteessa kaikki campbellien värigeenit normaalia lukuun ottamatta ovat resessiivisiä ja usein campbellipoikueisiin putkahteleekin jotain odottamatonta vanhempien kantamien resessiivisten värigeenien ilmentyessä poikasissa. Campbellien kuviot sen sijaan periytyvät nykytiedon mukaan dominoivasti, mutta niiden ilmentymisen tunnistaminen on välillä haasteellista.

Jos campbellit väreiltään ja rakenteeltaan muistuttavatkin syyrialaista niin niiden laumasosiaalisuus sitten muistuttaa enemmänkin roborovskia. Suosittelen pääsääntöisesti asuttamaan campbellit lajitoverin kanssa. Itselläni lähes kaikki campbellit asuvat 2-4 eläimen laumoissa. Jotkut yksilöt, yleensä isot ja maskuliiniset urokset, eivät kuitenkaan hyväksy lajitoveria ja ne kannattaa jättää suosiolla yksin asumaan. Campbellien laumasosiaalisuus vaihtelee yksilöiden välillä hyvin paljon, mutta usein samaa sukupuolta olevia aikuisia on vaikea yhdistää. Samaa sukupuolta olevat sisarukset ja mahdollisesti vielä äiti/isä ovat toimivin yhdistelmä. Myös luovutusikäisiä poikasia voi yleensä laittaa huoletta asumaan vanhempien yksilöiden tai laumojen kanssa.

Värien kasvatuksesta
Kuten muissakaan lajeissa ei myöskään campbelleilla ole oikotietä onneen, vaan parhaaseen tulokseen pääsee yhdistämällä mahdollisuuksien mukaan samanvärisiä tai geneettisesti mahdollisimman lähellä toisiaan olevia värejä eli toisin sanoen suosimaan mahdollisimman puhtaita värilinjoja. Varsinkin mustasukuisilla väreillä parhaaseen tulokseen pääsee, kun yhdistää mahdollisimman puhtaan värisiä mustia sukupolvi toisensa jälkeen. Mustan värin kaksi perusongelmaa campbelleillakin ovat rusehtavuus ja toisaalta valkoiset karvat. Tästä syystä platinoidut ja hopeoidut eläimet kannattaisi pitää mahdollisimman kaukana, jos mielii kasvattaa hyviä mustan sukuisia värejä. Hopeoinnistakin on mahdollista päästä eroon ajan kanssa, kun valitsee jatkojalostukseen aina sen vähiten hopeoituneen eläimen. Myöskään ns. oransseja värejä (esim. argente) en suosittele mustan jalostukseen pidemmän päälle, koska ne tuovat rusehtavuutta mustaan.
Campbelliväreissä yleensäkin on pitkälti kysymys sinisten ja oranssien/ruskeiden sävyjen tasapainosta. Joidenkin värien tulisi olla rikkaan ja lämpimän oranssin/okran/ruskean sävyisiä (argente, normaali, sandy..) ja joidenkin taas sinisävyisiä ja rusehtaa mahdollisimman vähän (sininen, vaaleansininen, dove..). Jos pyrkii kasvattamaan tälläisiä värejä, kannattaa ns. vastaväriä välttää mahdollisuuksien mukaan. Campbelliväreissä on myös paljon värejä, jotka sisältävät molemmat pigmentit (sininen argente, sinibeige), jolloin kysymys on näiden kahden sävyn tasapainottamisesta. Esimerkiksi kaunis sininen argente on mielestäni eläin, jossa sekä sininen, että oranssi sävy tulevat kauniisti esiin, eikä kumpikaan niistä ole loppujen lopuksi kovin voimakas, vaan kokonaisuus on tasapainoinen.

Campbellien kuvioiden periytyminen on kokemukseni mukaan yhtä aikaa sattuman varaista ja toisaalta perinnöllistä siten, että yleensä kauniisti kuvioitu eläin periyttää myös 1-2 kauniisti kuvioitua pentua/poikue, mutta yleensä joukkoon mahtuu myös niitä vähemmän kivoja kuviollisia. Kahta täplikästä ei kannata yhdistää, koska yhdistelmä tuottaa silmättömiä valkoisia. Nämä poikaset kuolevat alle 2 viikon ikäisenä. Kuviollisuus voi olla campbelleilla myös piilevänä, siten, että kuvio on puutteellinen. Esimerkiksi valkonauhaisella voi olla ”nauha” vain kaulalla/leuan alla tai täplikkään täplät ovat piilossa platinoinnin alla.

Ihan mukiinmenevä musta valkonauhainen täplikäs :)


Campbellien ulkonäkö ja nykytila
Tällä hetkellä campbelleja on suomessa vielä verraten vähän ja niiden taso ei ole hirvittävän korkea. Suurimmat puutteet eläimillä on tällä hetkellä mielestäni värissä, tyypissä ja päässä, jossa etenkin korvissa olisi parantamisen varaa. Mustasukuiset värit ovat olleet pitkään suosittuja ja normaalin ja argenten kaltaiset perusvärit ovat käytännössä hävinneet näyttelytasolta. Lisäksi värilinjat ovat sekavia osittain kapeiden sukulinjojen tähden. Päät ovat pitkiä ja korvat aivan liian suuria ja suippoja. Tyypissä arvostan itse karhumaisuutta ja etenkin hartioiden voimakkuutta. Tällä hetkellä näkee enemmän takapainoisia, päärynänmuotoisia tyyppejä. Tyypissä pitäisi myös olla selkeä sukupuolileima niin, että hamsterista näkee, kumpaa sukupuolta se edustaa, vaikka ei sen hännän alle katsoisikaan.  Nykycampbellien vahvuutena näen ehdottomasti turkin. Turkit ovat niillä pääsääntöisesti tiheitä ja villavia.

Osa campbelleista on myös nykyään turhankin suuria ja liian suuri koko aiheuttaa ainakin naaraille lisääntymisongelmia, joten sen kanssa kannattaa olla maltillinen. Tähän liittyy usein myös lihavuus, joka lisää ongelmaa entisestään. Campbelleilla on myös jonkin verran liian nopeasti kehittyviä eläimiä, jotka sitten ”rupsahtavat” varhain, mutta mielestäni tämä ongelma on vähentynyt vuosien mittaan. Itse suosinkin hitaasti kehittyviä hamstereita jalostuksessa, koska ne säilyttävät kuntonsa ja terveytensä pidempään ja ovat siten mukavampia lemmikkieläimiä ja kiitollisempia näyttelyssä käytettäviä.

Suurimmat ongelmat jalostuksessa
Campbellien jalostuksessa on verrattain paljon ongelmia/asioita jotka kannattaa pitää mielessä. Itse olen vuosien varrella tullut siihen tulokseen, että campbelleilla on tiettyjä ongelmia perimässään, joita ei varmasti koskaan saa sieltä pois ja ne aika ajoin tulevat esiin. Niiden kanssa täytyy elää, jos haluaa kasvattaa campbelleja. Tämä ei tarkoita sitä, että mitenkään vähättelisin esimerkiksi eläinten terveyttä, vaan juuri päinvastoin. Täytyy olla valppaana koko ajan ja seurata eläinten terveyttä ja luonnetta. Kipeitäkin jalostusvalintoja joutuu tekemään ja jättämään juuri sen hienoimman poikasen käyttämättä esimerkiksi luonteen takia. Tähän vaikuttavat varmasti osaltaan campbellien kapeat sukulinjat.

Diabetes lienee vitsauksista suurin. Ykköstyypin diabetekseen campbelli sairastuu yleensä n. 2kk ikäisenä ja tauti johtaa varsin nopeasti kuolemaan. Oireita ovat lähinnä runsas juominen ja virtsaaminen. Kakkostyyppiäkin olen campsyillä tavannut, mutta se ei ole ainakaan toistaiseksi ollut kovin merkittävä ongelma. Diabetes on periytyvä sairaus ja kaikki siihen sairastuneet ja todennäköiset kantajat on jätettävä pois jalostuksesta. Se, miten laajalti diabeetikon sukulaisia karsii jalostuksesta, on jokaisen kasvattajan viime kädessä itse harkittava. Kuitenkin ainakin diabeetikon sisarukset ja vanhemmat ovat taudin kantajia, joten ne kannattaa jättää suunnitelmien ulkopuolelle. Campbellien diabetesalttius kannattaa huomioida ruokavaliossa välttämällä sokeripitoisia ruokia esim. kuivattuja hedelmiä.

Glaukooma ei nykyisin ole kovin yleinen ongelma, mutta on eläimelle tuskallinen ja sokeutumiseen johtava tauti, joten se tulee huomioida jalostuksessa. Glaukooma eli silmänpainetauti (eli viherkaihi) näkyy campbellin silmässä selkeänä pullistumisena ja samentumisena. Jos tilanne jatkuu pitkään, silmä yleensä puhkeaa. Sairaus on eläimelle tuskallinen ja eläin tulee lopettaa ajoissa. Glaukoomaa sairastava eläin ja sen lähisukulaiset tulee karsia pois jalostuksesta.

Campbelleilla luonne on selkeästi periytyvä ominaisuus. Etenkin ihmistä kohtaan äkäinen naaras periyttää luonteensa poikasilleen lähes varmasti. Osaltaan tässä on kysymys varmasti myös mallioppimisesta, sillä olen kokenut, että uroksen luonne ei periytyisi yhtä vahvasti. Toisaalta olen saanut myös aivan kilteistä vanhemmista äkäisiä poikasia, eli asia ei sittenkään ole niin yksinkertainen.. Pääsääntöisesti kuitenkin hyvään tulokseen pääsee käyttämällä jalostukseen vain hyväluonteisia yksilöitä. Campbellien suhteen on vuosien varrella puhuttu paljon ns. reviiritietoisuudesta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että eläin puolustaa asumustaan jopa puremalla, mutta asumuksen ulkopuolella ei ole aggressiivinen. Myös tämä käyttäytyminen on kokemukseni mukaan selkeästi periytyvää ja on mahdollista jalostaa pois. Campbellista on siis mahdollista saada luonteeltaan sellainen, että sen voi ottaa suoraan käteen asumuksestaan ilman mitään paperirullatemppuja. Myös se, kuinka hyvin campbelli sietää lajitovereitaan on ainakin jossain määrin perityvää. Jos siis haluaa jalostaa laumasosiaalisia campbelleja, kannattaa tämäkin huomioida.
Hybridiongelma koskee myös campbellikasvatusta, vaikka ainakin se selkeimmät hybridit ovatkin usein enemmän talvikon näköisiä. Campbellien jalostukseen kannattaa siis käyttää vain eläimiä joilla on sukutaulu tai joiden taustat tunnetaan jollain lailla.

Poikueen teettämisestä käytännössä
Campbelleiden lisääntyminen on harvoin ongelma. Yleensä pariskunnan saa yhteen varsin vaivattomasti. Aluksi naaras saattaa hieman narista ja läpsiä urosta, mutta vammoihin johtavia tappeluita ei ole hamsulassani käytännössä pariskuntien välillä ollut. Joskus on ollut huono ilta yhdistämiselle ja olen yrittänyt ja onnistunut sitten seuraavana tai sitä seuraavana iltana. Käytännössä campsyt tiinehtyvät hyvin pian yhdistämisen jälkeen ja poikaset syntyvät nopeimmillaan 18 vuorokauden kuluttua yhdistämisestä. Jos pariskunta asuu synnytyshetkellä yhdessä tulee naaras yleensä välittömästi uudelleen tiineeksi. Tuplapoikueen välttääkseen kannattaa siis uros ottaa pois hyvissä ajoin ennen synnytystä. Käytännössä olen itse antanut pariskunnan asua kaksi viikkoa yhdessä ja sitten erottanut ne. Naaras on kuitenkin tällöin lähes aina jo tiineenä, vaikka sitä ei naaraasta näkisikään. Kaikilla naarailla tiineys ei näy ollenkaan ja toisista se on taas hyvinkin helppo havaita viimeisinä päivinä. 
Ikää 10 päivää. Silmät jo sirrillään <3



Naaran tiineysaika ja synnytys sujuvat yleensä hyvin. Poikasten silmät aukeavat n. 10 vuorokauden iässä, jolloin ne myös lähtevät liikkeelle pesästä. Campbellien lisääntymisikä on pitkä, miniminä pitäisin 3-4 kuukautta. Naaras voi saada käytännössä poikaset vielä hyvinkin myöhään, reilusti yli vuodenkin iässä. Tämä ei tietenkään ole suositeltavaa vaan pitäisin naaraiden lisääntymisen takarajana n. 10kk ikää. Itse olen pennuttanut campbellinaaraat pääsääntöisesti 6-8kk iässä ja urokset mielellään mahdollisimman vanhoina. Tämä siksi, että diabetes ym. ongelmat ehtisivät ilmentyä jalostuseläimissäni ja niiden sukulaisissa ennen poikuetta. En ole kokenut, että korkea ikä olisi aiheuttanut ongelmia poikueen saannissa. Naaraan suuri koko voi olla este tiinehtymiselle tai vaikuttaa poikasten hoitoon negatiivisesti. Suuret naaraat kannattaa siis astuttaa mahdollisimman nuorena tai jättää kokonaan pois jalostuksesta.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Niin ysärii:1996


Vuotta 1996 voidaan pitää jonkinlaisena hamsterikasvatukseni alkamisvuonna. Toisaalta se oli vielä aikaa ennen varsinaista kasvatusta, vaikka ensimmäinen poikue loppuvuodesta syntyikin. Kuitenkin se innostus ja palo hamsteriharrastukseen syttyi juuri tänä vuonna. Tämän voi havaita esimerkiksi noista poskipusseista. Asia ei ehkä ihan kuvasta välity, mutta ne ovat ihan puhkiluetut. Lisäksi kuvasta näkyy, että esimerkiksi näyttelytulokset on tarkasti alleviivattu tiettyjen kasvattajanimien osalta ja muutenkin merkintöjä on tehty. Jos olisi ollut jo keskustelupalstojen aikakausi, olisin varmasti ollut niillä varsinainen hamsterikyselijä :)

Poskipussin jutut olivat tuohon aikaan kasvatuspainotteisia ja tämän vuoden jäsenlehdissä olikin standardiuudistuksesta ja eri värien kasvatuksesta. Muistan, että tykkäsin kovasti Evilammen Sadun jutuista, Erityisesti "Masa ja Elämä" on jäänyt mieleen, kun siinä vähän karskimpi eläinlääkäri amputoi hamsterin jalan vähän omalla tavallaan..:S Nuo kasvatusjutut menivät ehkä vielä vähän yli hilseen, mutta muistan kyllä niitäkin kovasti tavanneeni.

Tänä vuonna aloin käydä myös näyttelyssä Emma-hamsterini kanssa. Ensimmäinen näyttely jossa kävin oli 5.5.96 silloinen PET-luokka, jossa Emma sai ihan hyvät pisteet, mutta ei päässyt palkinnoille. Seuraavaan näyttelyyn ilmoitin Emman virallisena campbellinä, koska PET-tuomari sen toukokuun näyttelyssä sellaiseksi määritti :) Näyttely oli 13.7.96 Hevoshaan koululla, Vantaalla ja siellä kokeiltiin pisteetöntä arvostelua virallisissa luokissa. Emma siirrettiin talvikoihin ja sai kakkosen eli sinisen nauhan. Hamstereita oli tähän aikaan näyttelyissä paljon, 200 kpl meni monta kertaa rikki, eikä tuomareiden vähyyden vuoksi hamstereita saanut ilmoittaa kuin yhteen luokkaan kerrallaan. Tästä se ajatus sitten lähti ja aloin käydä kaikissa lähietäisyyden näyttelyissä.

Ylioppilasjuhlani olivat 29.11.96 ja samana päivänä syntyivät myös ensimmäiset campbellinpoikaseni. Oli ostanut Itäkeskuksen eläinkaupasta edellisenä päivänä albiino campbelli-naaraan, joka oli peräisin kasvattajalta ja omasi sukutaulun ja hienon virallisen nimen Mistelin Season To Have Me. Tämä neitokainen sitten pyöräytti seuraavana aamuna viisi poikasta, jotka olivat kaikki albiinoja ja ajatus kasvattamisesta lähti niiden myötä kytemään.

Loppuvuodesta uskaltauduin myös hamsteriyhdistyksen syyskokoukseen, jossa ilmoitin halukkuudestani hallitukseen ja minut siihen myös valittiin, vaikka kukaan ei minua kokouksessa tuntenutkaan. Tästä vuodesta alkoi siis myös aktiivinen hallituskauteni.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Niin ysärii: ennen vuotta 1996

 Blogissani alkaa nyt juttusarja menneistä ajoista :) Eli jos jotakuta ei kiinnosta nostalgia ja vanhan muisteleminen niin näitä ei sitten kannata lukea. Tämä ensimmäinen juttu koskee oikeastaan aikaa ennen omankin harrastuksen alkua. Tosin ensimmäisen hamsterini sain vuonna 1995, mutta en silloin vielä ollut hamsteriyhdistyksen jäsen. Minulla on kuitenkin joitakin poskipusseja vuosilta 1994 ja 1995 ja kirjoitankin nyt lähinnä niihin perustuen. Tosin tämä pohdinta kyllä koskee pidempääkin aikakautta.

Otin tälläisen onnettoman kuvan vuoden 1995 näyttelytuloksista yhden näyttelyn osalta. Se on siis tässä kahdessa eri koossa, josko edes toisessa jollekin näkyisi.

Kuten tuosta voi huomata, oli näyttelysysteemi melko lailla erilainen kuin nykyään. Ensinnäkin, silloin oli käytössä pisteet arvostelussa. Pisteiden mukaan hamsterit saivat myös nauhan, vähän niinkuin koiranäyttelyissä vielä nykyäänkin (?). Jos hamsteri sai yli 85p oli se punaisen nauhan arvoinen. Sinisen nauhan sai 75-84,5 pisteellä ja alle 74,5 pisteellä joutui tyytymään keltaiseen nauhaan.

Virallisessa luokassa (nykyään ulkomuotoluokka) jaettin nykyistä enemmän pikkupalkintoja. Näitä olivat luokkavoitot ja kumat. Luokkavoiton saattoi saada varsin vaatimatonkin eläin, jos luokassa sattui esimerkiksi olemaan vain 1 osallistuja. Toisaalta mahdollisuus sertiin oli vain kahdella eläimellä: Parhaalla uroksella ja parhaalla naaraalla. Tämä aiheutti myös sen, että aivan tavattoman kauniita eläimiä jäi sertittä, kun monesti esimerkiksi uroksissa oli useampi Sertin arvoinen eläin. Vuonna 1995 VSP saattaisi siis nykysysteemissä jäädä kokonaan palkitsematta. 90-luvulla oli siis lähes mahdotonta valmistua valioksi, mutta kyllä niitä valioita silloinkin jonkin verran valmistui.
Nykysysteemi on onneksi reilumpi ja mahdollistaa oikeasti hyvien eläinten palkitsemisen. Muutoin noita poskipusseja selaillessani tuli päällimmäisenä tunne, että ajat ovat muuttuneet varsin paljon 20 vuodessa. Tästä kertovat vanhojen poskipussien kysymys-vastaus-palstat, poikas- ja siitosurosvälitys ja esimerkiksi terveisien lähettäminen. Myös kasvattajat käyttivät poskipussia aktiivisesti poikueidensa mainostamiseen. Kaikki tapahtui jotenkin kankeammin ja hitaammin kuin nykyään verkossa. Toisaalta taas käsin piirretyt mainokset ja terveiset tuovat mukavaa lämmminhenkisyyttä ja kotikutoisuutta.

Oma hamsterini oli 1995 normaali talvikko/hybridi Emma ja aloin siis vähitellen kiinnostua hamstereista kesyrottavuosieni jälkeen. Kävin näinä vuosina lukiota ja asuin vielä kotona. Emma tosin asui poikaystäväni luona. Kuvia ei valitettavasti näiltä ajoilta juuri ole.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Uusimmat kummastelun kohteet: Haamuvauvat



Kevään campsypoikueiden yhteydessä tapahtui jotain kummallista. Olen aiemminkin kuullut, että näin voisi tapahtua, mutta ei kuitenkaan kovin yleisesti ainakaan campbelleilla,ehkä hiirillä..
Kyse on siis haamuvauvoista. Kokemukseni mukaan campbellin tiineysaika on 18 vuorokautta, mutta nämä meidän pikkutripalat syntyivät lähes kuukauden päästä siitä, kun oli ottanut uroksen pois naaraalta. Tarkkaan ottaen otin siis uroksen pois jo ennen tuplapoikasten syntymää, joita siis tässä tapauksessa oli vain yksi kappale. Tuplapoikasen syntymästä 25 vrk myöhemmin syntyi sitten 5 triplapoikasta, vaikka uros oli otettu pois siis jo 30 vrk aiemmin.. Ilmeisesti hedelmöittyneiden munasolujen säilöminen siis onnistuu campbelleiltakin.
 Muutakin mielenkiintoista ilmeni vähän ikävämmän tapauksen muodossa. Yhdistelmänä oli siis suklaa täplikäs-sininen valkonauhainen. Niiden viimeisimmässä poikueessa oli kaksi valkoista poikasta, jotka elivät noin pariviikkoisiksi ja vaikuttivat kehittyvän normaalisti siihen saakka kun emä imetti niitä, mutta eivät sitten koskaan avanneet silmiään ja pystyneet ruokailemaan itsenäisesti. Nämä olivat siis ilmeisesti silmättömiä valkoisia, joita on varoiteltu syntyvän kahden täplikkään yhdistelmiin campbelleilla. Joko tämän yhdistelmän valkonauhainen naaras on ollut geneettisesti myös täplikäs tai sitten niitä syntyy myös valkonauhaisen ja täplikkään yhdistelmästä.

Molempiin tapauksiin liittyen saa mielellään kommentoida kokemuksia aiheista jos niitä löytyy.

Jotain mukaviakin yllätyksiä näihin poikueisiin sisältyi, nimittäin aika mukavia poikasia syntyi. Väreistä oli tavoitteena saada mustaa, jota sitten tulikin triplapoikueeseen. Aiempiin
poikueisiin putkahti doven lisäksi harvemmin nähtyä suklaata ja meillä enennäkemätöntä samppanjaa. Poikasia syntyi sen verran niukasti ja ne ovat sen verran mukavan näköisiä, että ovat kaikki vielä kotona. Toinen dove uroksista on tosin lähdössä Tinjalle ensi viikonloppuna. Lisäksi tuo ylläoleva hienolta vaikuttava sininen naaras saattaisi lähteä uuteen kotiin mustan vn siskonsa kanssa. Näitä voi siis halutessaan kysellä :)



perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kuulumisia ja suunnitelmia

Kevät on mennyt hyvin pitkälti opiskelujen parissa ja hamsulassa on keskitytty perushoitoon ja campbellipoikueita on syntynyt vain ne "pakolliset". Sama linja tulee jatkumaan vielä kesän, koska suunnitteilla on lomareissuja elokuussa enkä halua, että silloin on lisähuomiota vaativia poikasia tai odottavia emoja. Seuraavat campsypariskunnat yhdistetään siis elokuun lopussa/syyskuun alussa. Kevään poikueisiin on syntynyt kivoja värejä ja ihania täplikkäitä. Yritän saada otettua niistä julkaisukelpoisia kuvia..

Syyrialaisrintamalla on vähän murhetta häntien kanssa..Täytyy syksyllä katsoa, onko meillä jalostuskelpoisia naaraita ollenkaan. Syyrialaisten osalta on muutenkin lennetty nyt vähän matalammalla, kiimat ovat olleet kadoksissa, eivätkä astutukset ole onnistuneet. Yritys jatkuu vielä nyt kesäkuun alun, mutta sitten luovun hommasta. Syyrialaisosasto hamsulassamme on tällä hetkellä aika iäkkäisiin yksilöihin painottunutta ja sikäli olisi tietysti mukava saada nuorempaa edustusta poikasten muodossa:)

Kesän mittaan toivoisin mulla olevan enemmän aikaa kirjoitella tänne (ja muitakin juttuja mitä ole lupaillut:)). Olen suunnitellut pitkään juttua menneistä ajoista eli hamsteriharrastuksesta viime vuosituhannelta, juttusarjaa ulkomuotoluokan tuomaroinnista ja eri tietoiskuja campsyistä myös lukion biologiaa hamsterikasvattajille on pyörinyt mielessä.. Littoisten näyttelystäkin on juttu kirjoittamatta vielä.. Toiveitakin saa esittää, jos jotain erityistä on mielessä.

Peppermint´s Maija Poppanen pienenä :) Mun tämän hetken suosikkisyrkki <3 äitinsä Ompun lisäksi..

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Platinasta ja vähän hopeoinnistakin

 En ihan hirveästi ole koskaan pitänyt platinasta tai hopeoinnista campbelleilla. Pikemminkin pyrkinyt aina eroon siitä. Edelleenkin olen sitä mieltä, että jos aikoo saada aikaiseksi edes kohtuullisen perusvärin omaavia mustia eläimiä, kannattaa valkoisen tikkauksen omaavat eläimet unohtaa ja käyttää ennemmin melkein mitä tahansa muuta :). Pakko kuitenkin myöntää, että hyvä platina voi olla todella kaunis ja paranee vain vanhetessaan.
 Platina ja hopeointi usein sekoitetaan ja niitä onkin vaikea erottaa toisistaan jos ei ole nähnyt eläintä poikasena. Molemmat vaalenevat iän myötä, mutta merkittävin ja helposti havaittavin ero on se, että hopeointia ei näy poikasilla yleensä lainkaan, Sen sijaan platinat ovat platinoita jo poikasina. Platina on lisäksi yleensä voimakkaampaa ja karvat ovat hopeointia syvemmälle valkoiset, mutta molemmissa kuvioinnissa on kyllä vaihtelua.
Kuvissa poseeraa musta valkonauhainen platina KGG14 Peppermint´s Taikatuuli. Se on nyt 15 kk ikäinen ja alkaa olla täysin valkoinen hennosti näkyvää selkäjuovaa ja kaaria lukuunottamatta. Harmi, ettei minulla ole siitä kuvia nuorena, mutta alla on pari vielä tavallistakin huonompaa kuvaa siitä viime elokuulta, joilloin se oli 7kk ikäinen. Lisäksi hamsteriyhdistyksen sivuilta löytyy siitä kuva, josta voi vähän hahmottaa värin kehitystä. Elokuussa yleisilme oli vielä ehkä enemmän musta kuin valkoinen ja marraskuussakin sillä oli siis vielä selkeästi enemmän mustaa väriä näkyvissä ja valkoinen nauha erottui selkeästi kauttaaltaan. Nyt koko päälipuolen yleisilme on valkoinen.

Täytyykin muistaa kuvata kuvasarja platinasta eri ikäisenä jos niitä vielä joskus syntyy. Taikatuuli on asunut uroksen kanssa lähes koko ikänsä tuloksetta, joten sen suhteen alkaa toivo olla jo menetetty. Tiedä sitten kummassa vika on, mutta en ole raaskinut näitä kyyhkyläisiä erottaakaan, kun ovat niin ihania..<3



keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Campbellien ryhmäkäyttäytymisestä

 Campbellien laumakäyttäytymisestä on ollut aika ajoin keskustelua, joten päätin kirjoittaa siitä vähän.

 Campbelli on laumaeläin, eikä sen pääsääntöisesti ole hyvä olla yksin. Jotkut yksilöt voivat kuitenkin olla joko niin voimakkaita persoonia etteivät oikein tule toimeen kenenkään kanssa tai niin "vässyköitä", että kärsivät yhteiselosta muiden kanssa. Tälläisille persoonille saattaa olla vaikeaa tai jopa mahdotonta löytää sopivaa asuinkumppania ja onkin yleensä parempi antaa tällaisen eläimen elää rauhassa yksin.
 Campbellilaumojen seuraaminen on yksi mielipuuhistani. Laumakäyttäytymistä seuraamalla pystyy usein hahmottamaana, kuka on laumassa pomo ja kuka taas arvoasteikossa alhaalla. Campbellit selvittävät välejään esimerkiksi selättämällä toisiaan tai kävelemällä toistensa yli. Jos samaan laumaan sattuu usempi voimakas persoona, eikä lauman arvojärjetys selviä, tulee tappeluita. Jonkin verran ääntelyä ja toisten selättämistä siis yleensä pitää sietää campbellejä yhdistettäessä. Toki on oltava varuillaan ja tarkkailtava tilannetta valmiina erottamaan mahdolliset riitapukarit jos normaali tutustumisrutiini äityy tappeluksi. Toki on myös sellaisia yksilöitä joille uusi kumppani on ihan okei ja se hyväksytään heti muitta mutkitta.
 Olen huomannut, että laumaominaisuudet perityvät myös vahvasti muiden luonneominaisuuksien tapaan. Jos haluaa kasvattaa laumasosiaalisia campbelleja, kannattaa siis suosia niitä jalostuksessa.
Millainen sitten on toimiva lauma? Itse suosin äiti-tyttäret/Isä-pojat-yhdistelmiä. Luovutusikäiset poikaset voi yhdistää myös muiden vanhempien eläinten kanssa. Yleensä eläimet, jotka ovat olleet yhdessä luovutuikäisestä asti, tulevat toimeen vanhempanakin. Aikuisten eläinten yhdistäminen keskenään ei kokemukseni mukaan toimi kuin poikkeustapauksissa. Eli aikuiselle kannattaa laittaa luovutusikäinen kaveri/t jos haaveilee laumasta. Ja kannattaa muistaa, että takeita ei ole, vaan aina on varauduttava siihen, että lauman joutuu joskus erottamaan.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Hamsteriharrastus "for dummies" osa 2

Tässä osassa kirjoitan siis näyttelyistä tuomaroinnista ja kasvatuksesta. Ne ovat niitä asioita, joiden takia koko hommaa tavallaan teen.. Vaikkakin päivittäinen ja viikottainen hamsteriharrastus onkin sitä häkkien siivoamista hiki hatussa, tuovat näyttelyt siihen sitä kaivattua ekstraa, kun pitkäjänteinen kasvatustyö palkitaan, tai sitten ei..:S Menestystä tai ei, antavat näyttelyt kuitenkin mahdollisuuden tavata muita harrastajia ja heidän hamstereitaan sekä antavat mahdollisuuden esimerkiksi saada hamstereita kuljetettua ympäri suomenmaan muiden harrastajien kyydissä. Näyttelyihin tullaan siis pitkienkin matkojen takaa esimerkiksi Oulusta Helsinkiin. Itsekin olen käynyt Oulussa ja jopa Ruotsissa asti tuomaroimassa hamstereita. Itse kuitenkin yleensä en hirvittävän pitkille näyttelymatkoille lähde vaan raja menee jossakin Turku/Tampere-akselilla täältä Helsingistä käsin..

Näyttelyitä siis järjestävät suomessa Suomen Hamsteriyhdistys ja paikallisyhdistykset esim. Oulun seudulla. Ulkomuotoluokkia järjetetään eri puolilla Suomea noin 10 kertaa vuodessa ja lisäksi vielä jokuset lemmikkiluokat. Ulkomuotoluokissa hamsteri arvostellaan rotumääritelmän mukaan vastaavalla tavalla, kuin koira- tai kissanäyttelyissä ja lemmikkiluokissa arvostellaan hamsterin lemmikkiominaisuuksia eli käsiteltävyyttä ja kuntoa. Hamsterit viedään näyttelyihin kuljetuslaatikoissa ja tuomari ottaa ne arvostelun ajaksi sieltä käteensä tai boksin kannen päälle. Näyttelyissä on hyvin vaihteleva määrä eläimiä, mutta pääkaupunkiseudun suurimmissa näyttelyissä saattaa hyvinkin olla lähes 200 hamsteria. Jos olet kiinnostunut asiasta, katso www.hamsteriyhdistys.net ja www.hamsterit.net
Voitokas hamsteri palkintoineen

Parhaiten menestyneet palkitaan myös vuosittain Vuoden Voittaja-palkinnoilla.

Tässä oltiin Viking Gracella matkalla ruotsiin hamsterinäyttelyyn :)
Tässä hamsteri arvosteltavana.
Hamterien kasvatuksella pyrin siis pääsemään lähemmäksi rotumääritelmän mukaista "ihannehamsteria" yhdistämällä teettämällä poikasia hamstereilla, joiden hyvät ja huonot ominaisuudet kompensoivat toisiaan sopivalla tavalla. Tämän avulla pyritään siihen, että sukupuolvi sukupolvelta oltaisiin aina lähempänä sitä täydellistä hamsteria. Tämä on toki varsin yksinkertaistaen ja vaaleanpunaisten linssien läpi sanottu, sillä takaiskuja riittää, varsinkin kun kyse on elävistä eläimistä. Kasvatuksessa on siis ulkonäön lisäksi huomioitava eläinten terveys ja luonne yms. Hamstereita käytetään näyttelyissä, jotta tuomari antaisi mielipiteensä hamstereista kasvatustoiminnan tai lemmikinpidon tueksi. Homman suola on tietysti myös se, että aina joku voittaa :)

No, onko tässä sitten mitään järkeä ? No ei sitten niin mitään, hullun hommaa ;) Mutta legendaarista lausetta lainatakseni "Monilla on rahaa, mutta harvalla hyvä hamsteri".

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Hamsteriharrastus "for dummies" osa 1

Olen kasvattanut hamstereita vuodesta 1997. Kahdeksassatoista vuodessa on tullut vastaan jos jonkinlaisia reaktioita ihmisten kuullessa, että minulla on kotona "parikymmentä" hamsteria. Parikymmentä on lainausmerkeissä siksi, että se on tarkoittanut eri määrää eri vuosina. "Pahimmillaan" (tai parhaimmillaan :)) se on tarkoittanut reilua viittäkymmentä korvaparia, mutta nykyään kuonoja löytyy oikeasti noin 20-30 välimaastossa. Tieto kyseisestä hamsterimäärästä aiheuttaa yleensä siis ihmisissä joukon kysymyksiä: Siis onko ne sulla vapaana/ Onko ne häkeissä?, Eikö teidän kissat syö niitä?, Onko niillä kaikilla nimet?, Sullahan on hirvee homma niissä?, Miksi niitä on niin paljon?, Sä sitten myyt niitä?, Saako siitä paljon rahaa? ja jopa "Haiseeko teillä".

Edellämainitut kysymykset ovat siis inspiroineet minua kirjoittamaan pari postausta aiheesta. Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen ihan hamsterieni perushoitoa ja toisessa enemmänkin näyttelyitä ja kasvatusta. Näitä postauksia ei ole tarkoitettu miksikään aloittelijan tietopaketeiksi tai ohjeiksi kenellekään vaan tarkoitus on kertoa asiaa harrastamattomille ihmisille, mitä harrastus käytännössä tarkoittaa. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea :)

Eli hamsterit asuvat meillä kotona hamstereille omistetussa huoneessa, asuntomme pienimmässä makuuhuoneessa. Ne ovat häkeissä tai muovi/lasiterraariossa. Eivät siis juokse vapaana (paitsi ehkä joku karkulainen silloin tällöin) eivätkä lisäänny holtittomasti nurkissa. Lisääntymisestä päätän siis minä ja poikueet ovat harkittuja. Harjoitan siis jalostustyötä eri pyrin parantamaan hamstereiden ulkonäköä ja muita ominaisuuksia sukupolvesta toiseen. Tästä enemmän juttusarjan seuraavassa osassa.

Minulla on hamstereita kahta eri lajia: Syyrialaiset hamsterit ovat erakkoja ja asuvat kukin omissa asumuksissaan, joiden koko on noin 80x40cm. Syyrialaisia hamstereita asuu meillä tällä hetkellä 12 kpl.

Meidän Omppu <3 Lyhytkarvainen syyrialainen hamsteri

Jo edesmennyt pitkakarvainen luonnonvalkoinen syyrialainen

Hamsuhuoneesta: syyrialaisten asumuksia.

Toinen laji, jota kasvatan on venäjänkääpiöhamsteri campbelli. Niitä voi pitää pareittain tai pienissä laumoissakin. Meillä ne asuvat pääsääntöisesti 2-3 hamsun porukoissa 50x40cm kokoisissa muoviterraariossa. Campbelleja meillä on tällä hetkellä 24+ seitsemän poikasta.


Campbellit asuvat pääsääntöisesti tässä hyllyssä.

Campbelleja

Ja vielä toinen kuva. Eri värimuunnoksia riittää.
 Päivittäiseen hoitoon kuuluu lähinnä vesipullojen ja hamsterien kunnon tarkistaminen. Hamstereiden pääravinto on siemenseos, jota on aina kupeissa. Sitä lisään 1-2 kertaa viikossa. Lisäksi tuoreruokana annan vihanneksia tai eri proteiinin lähteitä vaihdellen 1-5 kertaa viikossa. Asumusten siivoustakin toki on harrastettava, mutta pääosin siivoan kunkin asumuksen noin kerran kuussa. Osa vaatii toki tiheämpää siivousta, varsinkin poikueet sotkevat enemmän.

Poikasia syntyy syyrialaisille 1-3 poikuetta vuodessa ja campbelleille 5-10 poikuetta vuodessa. Myyn ne poikaset, joita en pidä itse, joko toisille kasvattajille tai lemmikeiksi. Se raha, minkä niistä saan (ja vähän enemmänkin) menee kuitenkin hamstereiden ruokiin ja kuivikkeisiin sekä viimeistään esim. näyttelymaksuihin/matkoihin. Ei tällä siis rikastumaan pääse :) Ja kyllä, kaikilla on siis nimet ja jopa sukutaulut.